Minulla on erittäin harvoin tapana palata niin sanotusti vanhojen pelien äärelle. Halua olisi, mutta jokin uusi peli vie aikaa ja elämässäni on, uskomatonta kyllä, muutakin kuin pelit. Käytän termiä "vanha peli" tässä todella väljästi, sillä kyseessä voi olla jopa vain muutaman kuukauden ikäinen peli, mutta jos en lataa kyseistä peliä vähintään pari kertaa viikossa konsoliin, niin on erittäin todennäköistä etten lataa sitä koskaan.

Eräs peli veti minut kuitenkin takaisin 1,5 vuoden tauon jälkeen, nimittäin Chromehounds. Asiaan vaikutti paljon se, että klaanilaiset alkoivat pelata sitä, tuosta vaan, spontaanisti. Niinpä itsekin palasin mechien eikun houndsien ohjaimiin. Ja mukavaa on ollut.

Eilen napsahti escrimassa keppi kulkusille. Ding vaan kuului.