En ole vielä tavannut ketään, jolla olisi mitään pahaa sanottavaa Penny Arcadesta, eli siitä pelimaailmaa ja muuta pop-kulttuuria parodioivasta nettisarjiksesta. Onhan se toki hauska, ei siinä mitään, mutta valitettavasti se on samalla valmiiksi pureskeltua purkkaa valtavirralle. Se on saavuttanut suosionsa siksi, koska se parodioi kaikkea juuri valtavirran, eli tyypillisen 15-30-vuotiaan internet-nörtin, näkemyksen mukaan. Esimerkiksi alkuperäisen Star Warsien ilmestyessä DVD:lle kun kävi ilmi, että George Lucas on tehnyt jälleen muutoksia elokuviin, otti Penny Arcade muka-nokkelan tavan lähestyä kyseistä aihetta tällä tavalla. Voiko kukaan väittää ettei olisi pystynyt ennakoimaan tuota punchlineä? On niin helppoa kun tarjoaa lukijoilleen sitä, jota he odottavatkin.

Kyseisessä esimerkissä pysyäksemme Scott Kurtzin Player vs. Player saa kaiken kunnioitukseni. Kurtz ottaa uskaliaasti juuri päinvastaisen näkökannan (verrattuna Penny Arcaden tympeään kliseisyyteen) ja osoittaa oikean humorisin elkeitä.

Hyvä huumori on kritiikkiä. Se leikkaa kohteensa niin, ettei yleisö huomaa haavaa, ainoastaan veren. Tässä tapauksessa Penny Arcaden niin perin kliseemäinen tapa valita kohteeksi George Lucas ei jaksa ainakaan itseäni naurattaa, mutta Player vs. Playerin kohdistaessa kritiikin juuri keskiverto nettiwhinettäjään... se on uskaliasta. Se on ennen kaikkea hauskaa.